MIKSI? 2.0

Ensiksi: Sain eilen tiedon, että hamppusakkoni on muunnettu vankeudeksi. Tiedon saaminen vankeudesta on yllättävän kyrpivää, vaikka sen tiesikin tulevaksi. Opin eilen myös uusia sanoja. Ja tänään on lapseni syntymäpäivä. Palataan tähän.

***

Piti jotenkin ruotia sitä eilistä A-Studion Streamia. No mitä siitä nyt sanois. Hyvä kun on poliisillekin mennyt palaute perille. Istui kuin kaktus perseessä ja toinen kurkussa. Huumepoliisi Jonna Saavalainen totesi: "Kissa- ja hiirileikki poliisin ja käyttäjien kesken, se on tosi kaluttu aihe." No niin vittu on. Lopetettaisiinko se? En minä tunkeudu teidän koteihinne hamppua tyrkyttämään - mitä nyt vähän piuhoja pitkin, mutta sälytän kyllä tässä vastuun lukijalle.

Kannabiksen ja alkoholin vertailu ON puuduttavaa. Timo Haara oli vain ja ainoastaan oikeassa viitatessaan (meidän kaikkien jokapäiväisten kylänraittihavaintojen sekä Suomen väkivalta- ja henkirikostilastojen tueksi) tutkimustietoon, joka yksiselitteisesti  todistaa alkoholin huomattavasti kannabista vaarallisemmaksi. Itse asiassa, jopa vaarallisimmaksi. Ei tässä ole mitään väittelemistä, kiistan puute tekee tästä vertailusta puuduttavaa.

Rosita Juurisen maltillisradikaalit mielipiteet saivat ehkä jonkun mökinmummon perumaan YADin kannatusjäsenyytensä - "huumevalistajatkaan eivät ole niinkuin ennen" - mut tän jutun tulevaisuus onkin nyt nuoremmassa polvessa, ja se tulevaisuus näyttää väistämättä hieman erilaiselta kuin viime vuosikymmenet.

***

Niin, se vankila. Viiden kukkivan hampun, kahden oksapistokkaan ja kahden kuolleen sirkkalehtisen taimen perusteella Tampereen käräjäoikeus tuomitsi minut 80 päiväsakkoon. Turun hovioikeus piti tuomion voimassa. En pode kognitiivista dissonanssia sen vuoksi, että en ole maksanut sakkoja. Miksi ryhdyinkään tähän? Luntataan:

"Minua vituttaa. Minua vituttaa niin saatanasti."

Olisi väärin sanoa, että näin on edelleen. Sanotaan, että nyt vituttaa taas. Kuitenkin vähemmän, kuin viime keväänä, blogin ensimmäistä tekstiä lyijykynällä ruutupaperille raapustaessani. Ai miksikö? Vaikka edelleen:

- Ajokorttini on takavarikossa ilman ensimmäistäkään liikennerikkomusta.
- Minut savustettiin blogin avaamisen jälkeen ulos "nykyisestäkin" opiskelupaikasta.
- Minua on nöyryytetty, alistettu ja pahoinpidelty virkavallan ja julkisen terveydenhuollon toimesta enemmän ja vähemmän julkisesti.
- Kotirauhaani ja yksityisyyden suojaani on toistuvasti rikottu viranomaisvoimin.
- Minut on "H-merkitty" viranomaisten rekistereihin, mikä vaikeuttaa ikävästi työllistymistä ja opiskelua. (Vaikka poliisi ei Jonna Saavalaisen mukaan tiedäkään, mikä on H-merkintä. Nytpä voisi, Saavalainen hyvä, olla korkea aika ottaa selvää, kun siitä poliisikoulustakin lienee jo vierähtänyt kotvanen.)
- Ennen julkista ulostuloani jouduin kaiken edellä mainitun lisäksi elämään piinaavaa kaksoiselämää vuosikaudet.
- JA nyt olen joutumassa vankilaan.

Kyllä. Minua vituttaa vähemmän. Viime kesäkuun jälkeen - mistä monista tekijöistä johtuukaan - Suomessakin on noussut ennenkuulumaton julkinen keskustelu päihdepolitiikan järkevyydestä. Ja tuo oli turhan kaunisteltu ilmaisu. On herännyt julkinen keskustelu päihdepolitiikan idioottimaisuudesta. Historiallisesta idiotismin rippeestä lainsäädännössämme, joka säädettiin arpomalla vuonna 1972, kai paikkaamaan homouden sallimisen vuonna 1971 aiheuttamaa lakisääteistä idiotismivajetta.

Kannabiskieltolain historia juontuu viime vuosisadan alun Yhdysvaltoihin, rasismiin ja talouspolitiikkaan. Millään muotoa kyse ei ole siitä, millä kieltolain kumoamisen vastustajat kieltoa perustelevat. Ei, vaikka moni näistä ihmisistä vilpittömästi uskookin söpöön sanomaansa. Kukapa sitä pahalla tahallaan.

Päihteetön yhteiskunta on utopia. Kieltopolitiikka ei estä käyttöä, ei välttämättä edes vähennä, eikä varsinkaan vähennä haittoja. Se maksimoi ne. Nämä eivät ole mitään mielipide-eroja, uskonasioita eikä kannabispsykoosia, vaan kylmää faktaa.

Nykyään on ryhdytty puhumaan haittojen minimoinnista. Se ei mahdu samaan yhtälöön haittojen maksimoinnin kanssa, kuten Suomessa on haluttu sitkeästi uskoa.

Lopuksi: Hyvää syntymäpäivää poika. Uskon, että päättäjämme viisaudessaan järjestävät asiat niin, että sinun ollessasi aikuinen ainakin tämä asia on vähän paremmin.

FAQ
Kauanko istun? - 26 vuorokautta tällä erää, sakkoja on menossa muuntoon enemmänkin.
Missä istun? - En tiedä. Kerron joskus.
Milloin istun? - En tiedä. Kerron joskus siitäkin.
Paljonko istuminen maksaa? - Valtiolle eli veronmaksajille arviolta vähintään viisinumeroisen summan.
Onks järkee? - Ei, tässä ei ole mitään järkeä. Tarttis tehrä jotain.